Kuulin muutama viikko sitten radiosta uutisen, joka vaivaa minua edelleen. Sen mukaan vain 1/3 nuorista, jotka yrittävät hakea apua auttavista puhelimista, saavat sitä. Yleensä nämä nuoret haluavat puhua parisuhde-, seksi- tai kouluongelmista sekä yksinäisyydestä ja ahdistuksesta. 2/3 näistä avun hakijoista jäävät ilman tukea ja apua.
Tästä minulle tuli mieleen se, kuinka monet nuoret ylipäätään hakevat apua ongelmiinsa tai myöntävät ne; harvat! Jos siis vain 1/3 apua hakevista sitä saavat, miten pieni osa kaikista avun tarvitsivista saavat apua?? : Todella pieni osa! Minusta tämä on pöyristyttävää.
Miettikää miten paljon apua nuorille saataisiin esimerkiksi palauttamalla varallisuusvero?? Ja vaikka nyt monet voisivat viisastella, että ne summat on pieniä, niin saisi sillä aika monta auttavaa puhelinta perustettua ja ylläpidettyä. Tässä olisi minusta hyvä paikka valtioneuvoston katsoa peiliin ja miettiä mitä päätöksiä tekee. Onko esimerkiksi tärkeämpää, että rikkaat pennut saavat perintönsä edullisesti, vai että nuoret suomalaiset voivat hyvin?
Tällaista olen viime aikoina miettinyt.
keskiviikko 17. joulukuuta 2008
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
