Jyväskylän kävelykadulla harhailee melkein joka päivä erilaisten järjestöjen edustajia kansioineen bongaamassa ihmisiä jäsenikseen. Amnestyn, Unicefin ja Luonnonsuojeluliiton edustajat ovat yleisimpiä. Olen huomannut, että Amnestylaisten avausrepliikki on "kiinnostaako ihmisoikeudet?". Itseenikin on muutaman kerran lausetta käytetty.
Tänään satuin kuulemaan lyhyen keskustelun Amnestylaisen ja kahden aikuisen (naisen ja miehen) välillä. Innokas nuori Amnestylainen kysyi reippaasti keski-ikäiseltä pariskunnalta "Oletteko kiinnostuneita ihmisten oikeuksista?" Pariskunnan naispuolinen henkilö kajautti siihen kovaan ääneen ylpeän kuuloisesti: "Kyllä ollaan. Varsinkin omistamme." Minä kuuntelin tuota lausahdusta huuli pyöreänä. Miten joku voi olla niin tökerö, että möläyttää jotain tuollaista?
Kyllä taas tuli sellainen olo, että miten sitä yrittää edistää tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta, kun joukossa on niin itsekkäitä ihmisiä. Toivottavasti tämän viikonlopun liittokokouksessa saamme kaikesta huolimatta uusia ideoita ja ajatuksia maailman parannukseen.
torstai 22. toukokuuta 2008
sunnuntai 18. toukokuuta 2008
Turhan sunnuntain ajatuksia
Miten voi sataa toukokuun puolessa välissä lunta? Heräsin tänään ja katsoin ulos ikkunasta ja mielialani laski samantien. Tähän aikaan keväästä pitäisi olla aurinkoista ja lämmintä. Ulkoilmasta pitäisi saada nauttia, eikä sen pitäisi masentaa.
Toivon kovasti, että ensi viikonloppuna, liittokokous viikonloppuna, olisi lämmintä ja aurinkoista. Odotan muutenkin kovasti liittokokousta. Pääsee taas tapaamaan tovereita ympäri Suomea, vanhoja ja uusia tuttuja.
Mieltäni on viime aikoina kovasti vaivannut eräs asia. Se, kuinka paljon ihmiset kuluttavat muovia. Nimimerkillä kaupan kassalla työskennellessä näkee, kuinka muovipusseja käytetään aivan liikaa. Pyytäisinkin hyvät ihmiset, ottakaa myös omia kasseja mukaan ruokakauppaa tullessanne, ettei jokaisella ostoksella tarvitse ostaa muovipussia. Ja paperipussitkin on keksitty. Banaaneita ei myöskään tarvitse laittaa pieneen erilliseen pussiin.
Tämän hetken vaalirahoitussotkuihin sen verran kommentoisin, että minusta vaalirahoitukselle pitäisi saada jokin raja. Jokin maksimi summa, mitä enempää kukaan ehdokas ei saa käyttää kampanjaansa. On todella epäreilua, että toisilla on käyttää monia kymmeniä tuhansia euroja kampanjaan ja toisilla vaan muutama tuhat euroa.
Tällaisia ajatuksia nousi esiin tänä toukokuun lumi-räntä-sadesunnuntaina. Tällaisia sunnuntaita voisi kutsua turhiksi sunnuntaiksi, jolloin toivoo, että tulisi jo maanantai. Sunnuntaiksi, jolloin tuntuu, että mikään ei ole hyvin ja valittaa jokaisesta pienestäkin asiasta. Toivottavasti kesä tulisi oikeasti pian, että herätessä voisi olla iloinen kauniista säästä.
Toivon kovasti, että ensi viikonloppuna, liittokokous viikonloppuna, olisi lämmintä ja aurinkoista. Odotan muutenkin kovasti liittokokousta. Pääsee taas tapaamaan tovereita ympäri Suomea, vanhoja ja uusia tuttuja.
Mieltäni on viime aikoina kovasti vaivannut eräs asia. Se, kuinka paljon ihmiset kuluttavat muovia. Nimimerkillä kaupan kassalla työskennellessä näkee, kuinka muovipusseja käytetään aivan liikaa. Pyytäisinkin hyvät ihmiset, ottakaa myös omia kasseja mukaan ruokakauppaa tullessanne, ettei jokaisella ostoksella tarvitse ostaa muovipussia. Ja paperipussitkin on keksitty. Banaaneita ei myöskään tarvitse laittaa pieneen erilliseen pussiin.
Tämän hetken vaalirahoitussotkuihin sen verran kommentoisin, että minusta vaalirahoitukselle pitäisi saada jokin raja. Jokin maksimi summa, mitä enempää kukaan ehdokas ei saa käyttää kampanjaansa. On todella epäreilua, että toisilla on käyttää monia kymmeniä tuhansia euroja kampanjaan ja toisilla vaan muutama tuhat euroa.
Tällaisia ajatuksia nousi esiin tänä toukokuun lumi-räntä-sadesunnuntaina. Tällaisia sunnuntaita voisi kutsua turhiksi sunnuntaiksi, jolloin toivoo, että tulisi jo maanantai. Sunnuntaiksi, jolloin tuntuu, että mikään ei ole hyvin ja valittaa jokaisesta pienestäkin asiasta. Toivottavasti kesä tulisi oikeasti pian, että herätessä voisi olla iloinen kauniista säästä.
sunnuntai 11. toukokuuta 2008
Kohti perintöverotonta Nato-Suomea
Vaikka tämän hetken hallitusohjelmassa lukee, ettei Natoon liitytä tällä vaalikaudella, aiheesta käydään tällä hetkellä kovaa keskustelu monella taholla. Luin tänään uutisen siitä, kuinka Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen vaatii hallitusta pysymään hallitusohjelmansa takana. Aloin hieman miettimään tämän hetken ja entisten hallitusten toilailuja.
Jos hallituspuolueen edustaja arvostelee oman porukan touhuja, eikö se jo kerro jotain? Eikö se kerro siitä, ettei asioita ole hoidettu hyvin? Korhosen mukaan hallituksella on ollut vaikeuksia sitoutua omaan ohjelmaansa ja puolustusministeri Jyri Häkämiehen puhe Suomen ja Ruotsin nato-jäsenyyden puolesta on ristiriidassa hallituksen linjan kanssa. Kun kerta on tehty päätös, ettei Natoon ainakaan toistaiseksi liitytä, miksi tällaista Nato-lobbausta harjoitetaan? Kuten Vasemmistoliiton Puheenjohtaja Martti Korhonen toteaa viime perjantaina antamassaan tiedotteessaan: ”Kokoomuksen harjoittama jatkuva Nato-lobbaus kyseenalaistaa Suomen sotilaalliseen liittoutumattomuuteen edelleen perustuvan ulkopoliittisen linjan.”
Sauli Niinistön ehdottama neuvoa-antava Nato-kansanäänestys ihmetyttää minua suuresti. On aika selkeää, että suurin osa suomalaisista on Nato-jäsenyyttä vastaan, niin miksi siitä pitäisi nyt äänestää? Tästä nato-intoilusta ja touhottamisesta kyllä huomaa kuinka vahvasti oikeisto on Suomea Natoon ajamassa. Herää kysymys: miksi oikeisto on enemmistö Suomessa, vaikka Nato-vastaisuus on myös enemmistö? Siinä meille ristiriita mietittävänä.
Toinen suuri kysymys, johon haluaisin ottaa kantaa, on perintö- ja lahjaverotus. Olen taannoin väitellyt kiivaasti erään kokoomusnuoren kanssa perintöverotuksesta ja sen oikeudenmukaisuudesta. Ainut peruste sille, miksei perintöveroa pitäisi maksaa oli se, että ”siitä rahasta on jo kerran maksettu veroa”. Totta, mutta mitä kyseinen perijä on siitä maksanut? -Ei mitään. Sehän olisi ilmaista tuloa ja tuloista maksetaan Suomessa veroa. Siinä hyvinvointivaltion salaisuus.
Porvarihallitus on tehnyt hallitusohjelmaansa päätöksen perintö- ja lahjaveron alentamisesta. Eniten näistä alennuksista hyötyisivät rikkaat. Ja eriarvoisuus kasvaisi taas kohisten. Onneksi kuitenkin ehdotus metsätilojen perintöverohelpotuksesta kaatui. Mutta nyt odottelemme kuinka käy yritysten sukupolvevaihdoksen perintöverohelpotuksen. Joku kysyisi nyt, että miten eriarvoisuus kasvaisi? No, kuinka monet köyhät perivät metsää ja yrityksiä?
Kuten alussa mainitsin, aloin miettimään myös edellisiä hallituksia ja heidän toilailujaan. Tässä vaiheessa on pakko myöntää, ettei kaikki omienkaan tekemät päätökset ole menneet aina ihan putkeen. Minusta paha virhe edellisen hallituksen toimissa oli varallisuusveron poisto. Siinä kohdalla sosialidemokraattien olisi pitäny pitää kiinni arvoistaan, eikä mennä mukaan tuohon oikeistolaiseen päätökseen. Kannatankin varallisuusveron uudelleen käyttöön ottoa. Toivon myös, että kansanedustajillamme olisi rohkeutta myöntää virhe, ja ottaa asia uudelleen esille.
Ajatukseni perintö- ja varallisuusveroista on yritetty tyrmätä sillä, että ”ne ovat niin pieniä osia kokonaisverotuloista, ettei niillä ole merkitystä.” Voisin kuitenkin sanoa, että pienistä paloista syntyy iso kokonaisuus. Jos kaikesta ajatellaan, että tämä on pieni merkityksetön osa, ollaan kohta vielä pahemmassa pulassa hyvinvointipalveluiden ylläpitämisessä. Ja vaikka perintö- ja lahjaveron osuus kokonaisverotuloista on 0,6 %, ei sitä saisi aliarvioida. Kyseessä on ennemminkin periaate- ja arvokysymys.
Jos hallituspuolueen edustaja arvostelee oman porukan touhuja, eikö se jo kerro jotain? Eikö se kerro siitä, ettei asioita ole hoidettu hyvin? Korhosen mukaan hallituksella on ollut vaikeuksia sitoutua omaan ohjelmaansa ja puolustusministeri Jyri Häkämiehen puhe Suomen ja Ruotsin nato-jäsenyyden puolesta on ristiriidassa hallituksen linjan kanssa. Kun kerta on tehty päätös, ettei Natoon ainakaan toistaiseksi liitytä, miksi tällaista Nato-lobbausta harjoitetaan? Kuten Vasemmistoliiton Puheenjohtaja Martti Korhonen toteaa viime perjantaina antamassaan tiedotteessaan: ”Kokoomuksen harjoittama jatkuva Nato-lobbaus kyseenalaistaa Suomen sotilaalliseen liittoutumattomuuteen edelleen perustuvan ulkopoliittisen linjan.”
Sauli Niinistön ehdottama neuvoa-antava Nato-kansanäänestys ihmetyttää minua suuresti. On aika selkeää, että suurin osa suomalaisista on Nato-jäsenyyttä vastaan, niin miksi siitä pitäisi nyt äänestää? Tästä nato-intoilusta ja touhottamisesta kyllä huomaa kuinka vahvasti oikeisto on Suomea Natoon ajamassa. Herää kysymys: miksi oikeisto on enemmistö Suomessa, vaikka Nato-vastaisuus on myös enemmistö? Siinä meille ristiriita mietittävänä.
Toinen suuri kysymys, johon haluaisin ottaa kantaa, on perintö- ja lahjaverotus. Olen taannoin väitellyt kiivaasti erään kokoomusnuoren kanssa perintöverotuksesta ja sen oikeudenmukaisuudesta. Ainut peruste sille, miksei perintöveroa pitäisi maksaa oli se, että ”siitä rahasta on jo kerran maksettu veroa”. Totta, mutta mitä kyseinen perijä on siitä maksanut? -Ei mitään. Sehän olisi ilmaista tuloa ja tuloista maksetaan Suomessa veroa. Siinä hyvinvointivaltion salaisuus.
Porvarihallitus on tehnyt hallitusohjelmaansa päätöksen perintö- ja lahjaveron alentamisesta. Eniten näistä alennuksista hyötyisivät rikkaat. Ja eriarvoisuus kasvaisi taas kohisten. Onneksi kuitenkin ehdotus metsätilojen perintöverohelpotuksesta kaatui. Mutta nyt odottelemme kuinka käy yritysten sukupolvevaihdoksen perintöverohelpotuksen. Joku kysyisi nyt, että miten eriarvoisuus kasvaisi? No, kuinka monet köyhät perivät metsää ja yrityksiä?
Kuten alussa mainitsin, aloin miettimään myös edellisiä hallituksia ja heidän toilailujaan. Tässä vaiheessa on pakko myöntää, ettei kaikki omienkaan tekemät päätökset ole menneet aina ihan putkeen. Minusta paha virhe edellisen hallituksen toimissa oli varallisuusveron poisto. Siinä kohdalla sosialidemokraattien olisi pitäny pitää kiinni arvoistaan, eikä mennä mukaan tuohon oikeistolaiseen päätökseen. Kannatankin varallisuusveron uudelleen käyttöön ottoa. Toivon myös, että kansanedustajillamme olisi rohkeutta myöntää virhe, ja ottaa asia uudelleen esille.
Ajatukseni perintö- ja varallisuusveroista on yritetty tyrmätä sillä, että ”ne ovat niin pieniä osia kokonaisverotuloista, ettei niillä ole merkitystä.” Voisin kuitenkin sanoa, että pienistä paloista syntyy iso kokonaisuus. Jos kaikesta ajatellaan, että tämä on pieni merkityksetön osa, ollaan kohta vielä pahemmassa pulassa hyvinvointipalveluiden ylläpitämisessä. Ja vaikka perintö- ja lahjaveron osuus kokonaisverotuloista on 0,6 %, ei sitä saisi aliarvioida. Kyseessä on ennemminkin periaate- ja arvokysymys.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
