Nuoret vailla apua

Kuulin muutama viikko sitten radiosta uutisen, joka vaivaa minua edelleen. Sen mukaan vain 1/3 nuorista, jotka yrittävät hakea apua auttavista puhelimista, saavat sitä. Yleensä nämä nuoret haluavat puhua parisuhde-, seksi- tai kouluongelmista sekä yksinäisyydestä ja ahdistuksesta. 2/3 näistä avun hakijoista jäävät ilman tukea ja apua.

Tästä minulle tuli mieleen se, kuinka monet nuoret ylipäätään hakevat apua ongelmiinsa tai myöntävät ne; harvat! Jos siis vain 1/3 apua hakevista sitä saavat, miten pieni osa kaikista avun tarvitsivista saavat apua?? : Todella pieni osa! Minusta tämä on pöyristyttävää.

Miettikää miten paljon apua nuorille saataisiin esimerkiksi palauttamalla varallisuusvero?? Ja vaikka nyt monet voisivat viisastella, että ne summat on pieniä, niin saisi sillä aika monta auttavaa puhelinta perustettua ja ylläpidettyä. Tässä olisi minusta hyvä paikka valtioneuvoston katsoa peiliin ja miettiä mitä päätöksiä tekee. Onko esimerkiksi tärkeämpää, että rikkaat pennut saavat perintönsä edullisesti, vai että nuoret suomalaiset voivat hyvin?
Tällaista olen viime aikoina miettinyt.

Talvi - Obama - Tulevaisuus

Kun tänä aamuna heräsin, huomasin ilokseni auringon paistavan. Avasin verhot ja aurinko tulvahti sisään. Kurkistin ulos takaovesta ja huomasin nurmikon olevan valkoisen huurun peitossa, ilman olevan lähellä nollaa ja kasvoilleni syntyi onnellinen hymy. Mieleeni tuli Obaman vaalivoitto ja minusta tuntui, että ehkei maailma ole menossa sittenkään niin kovaa vauhtia päin helvettiä kuin luulin. Eilen kuullessani Obaman tilanteesta, iloitsin siitä töissä, vaikka minusta tuntui, että olin ainut, jota asia pätkääkään kiinnosti. Silti olin iloinen.

Suomen politiikka taas..., no vaalit tuli ja meni. Tulos oli aikalailla se mitä olin odottanutkin. Kokoomus jyrää voittoon ja perussuomalaiset nostattaa kannatustaan huimasti. En jaksa enää ruveta vatvomaan mikä meni pieleen ja mitä olisi voinut tehdä toisin(,olen tätä jo tehnyt ja kuunnellut aikalailla), vaan katson tulevaisuuteen. Meidän pitää nyt ruveta ajattelemaan. Ei riitä, että teemme vaalityötä aina vaalien alla, vaan sitä pitää tehdä jatkuvasti.
Sdp:n ja Demarinuorten pitää päästä otsikoihin, saada huomiota, tehdä työtä aatteen eteen.
Meidän on otettava tilamme porvariston omimassa mediassa! En halua meidän tekevän nakukalenteria, kuten kokoomusnuoret, mutta jotain yhtä radikaalia on tehtävä! Mutta mitä? Se meidän on mietittävä lyöden viisaat päämme yhteen.
"Vaalityö" ei vaalien alla on tällä hetkellä meidän tärkein tehtävämme, toverit!

Mutta tänään nauttikaamme ihanasti kylmästä talvisen oloisesta kelistä ja siitä, että ehkä se elämä vielä voittaa kaikkien vaikeuksien ja huolien jälkeen.

Mediaa ja mielenterveysongelmia

Vihastuneena median käyttäytymiseen olen halunnut olla kommentoimatta viimepäivinä otsikoissa myllertänyttä Kauhajoen ampumatapausta. Aion kuitenkin muutaman asian sanoa, jotka mielessäni on hautunut. En oikeasti ymmärrä median, iltapäivä- ja tv-lehtien, moraalia repostella ihmisten surulla. Suuret otsikot hehkuttavat kuinka omaisten menettäneiden tuska on suunnaton etc etc. Eiköhän kaikki sen muutenkin tajuaisi. Toisaalta itsehän ne ihmiset haastatteluja antavat.

Media tekee asiasta taas (niinkuin viime vuoden Jokelatapauksesta) niin suuren mediasirkuksen, että tärkein fakta unohtuu: Ampuja oli raaka ja kylmä murhaaja. Minusta tekijä pitäisi tuomita mediassa, eikä kääntää samanlailla kuin viimeksi; "Hän oli koulukiusattu, onneton. Hänellä oli mielenterveysongelmia..." Vaikka olisi kuinka vaikeaa, ei se oikeuta tappamaan ihmisiä. Olen minäkin entinen koulukiusattu, mutten mene tekemään tuollaisia! Tästä juontaakin viimeinen ajatukseni:

Koska oikeasti nuorilla on nykyään näinkin paha olla, asialle pitää tehdä jotain nyt ja heti! Eduskunta pähkäilee aselupien kiristystä, sisäministeri Anne Holmlund lupaa vihdoin ottaa esiin aselupien kiristämisen koskevan läinsäädännön ensimmäisenä ensi keväänä, mutta onko tämä oikeasti se asia, mitä pitäisi pohtia? Nuorten pahoinvointi EI vähene aselupien kiristämisestä tai poliisien valtuuksien lisäämisestä. Eduskunnan pitäisi pohtia nyt kiireellisesti lasten ja nuorten terveys- ja mielenterveyspalveluiden lisäämistä! Jos lapsi on pienestä pitäen yksinäinen, koulukiusattu ja kasvanut vääränlaisessa ympäristössä, on riski mielenterveysongelmiin todella suuri. Tällaisia tapauksia pitäisi yrittää nyt ennaltaehkäistä! Kouluihin, jo ala-asteelta alkaen, tarvitaan lisää terveydenhoitajia sekä psykologeja ja koulukuraattoreja! Nuorten mielenterveydestä pitäisi yhteiskunnan huolehtia pienestä pitäen. Tilanne on tällä hetkellä todella hälyyttävä. Kouluissa terveydenhoitajat ovat paikalla vain osan aikaa viikosta ja yleisesti lukioista ja ammattikorkeakouluista puuttuu psykologin palvelut kokonaan. Ei niitä ole aina ala-asteilla, ammattikouluissa eikä yliopistoissakaan.
Koulujen pitäisi myös pitää huolta, ettei koulukiusaamista tapahtuisi, eikä nuoret syrjäytyisi koulusta huonon menestyksen takia, vaan heikosti koulussa menestyviä autettaisiin ja kannustettaisiin. Kouluavustajien ja tukiopetuksen lisääminen on myös siis yksi asia mietittäväksi eduskunnalla. Ehkä rahat pitäisi sijoittaa ennemmin näihin asioihin, kuin esimerkiksi veronkevennyksiin..??

Presidentti - puoluevallan vastapaino

Miksi niin monet ajttelevat, että presidentillä on liikaa valtaa? Muistan lukeneeni muutamia päiviä sitten jonkun kolumnin, jossa kansalta kysyttiin, onko presidentillä liikaa valtaa. Tulos yllätti minut, koska tulos oli hyvin selkeä. En muista tarkkoja lukuja, mutta yli 70% oli sitä mieltä, että valtaa presidentillä on liikaa ja että sitä on vähennettävä. Mistä tällainen mielipide?

Aihe on ollut paljon esillä viimeaikoina mediassa. Presidentti Halonen on pyörinyt monissa otsikoissa ja uutisissa. Tämän päivän UP demarissa Timo Soini kertoo, että "perussuomalaiset haluavat säilyttää presidentin nykyiset valtaoikeudet ja valinnan suoralla kansanvaalilla." Tästä täytyy sanoa, että olen täysin samaa mieltä, varsinkin suorasta kansanvaalista. Minusta presidentin valintaan ei ole muita vaihtoehtoja, kuin suora kansanvaali!!

Haluan sanoa, että Soini on puhunut mielestäni täyttä asiaa epäillessään presidentin valtaoikeuksien karsinnan olevan vain tavoite ajaa Suomea samanlaiseen pääministerijohtoiseen politiikkaan, kuin mitä muutkin EU-maat harrastavat.

Lyhyt uutinen aiheesti pysäytti minut lehteä lukiessani, koska Soinin ajatukset asiasta osuivat yksinkertaisesti vain oikeaan.

Pienituloiset kyykkyyn

Kävin juuri lukemassa YLE:n sivuilta uutisia ja savu rupesi nousemaan korvistani. Otsikon "Veronkevennykset painotetaan pienituloisille" alta löytyy paljon muuta, kun sitä, miltä otsikko kuulostaa.
Taulukko jutun ohessa paljastaa porvarihallituksen politiikan, joka ei tue Suomen "hyvinvointivaltiota". Vaikka pienituloisten veronkevennys on "huimat" 0,4 % enemmän kuin suurituloisilla, hyötyvät suurituloiset kevennyksistä eniten.
15 000 euroa vuodessa tienaavat maksavat 250 euroa vähemmän veroa ensi vuonna, kun taas 62 000 tienaavilla säästö on 919 euroa! Tämän ansiosta valtio saa 870 miljoonaa euroa vähemmän verotuloja, joka merkitsee valtionapujen vähennyksiä ja kaikkien hyvinvointipalveluiden karsitumista ja kallistumista.
Ja luuleko joku oikeasti, että 250 euroa vuodessa riittää kattamaan vuoden sisällä esimerkiksi käytettävät terveys-ja sosiaalipalvelut? Jos luulee, niin olisi aika avata silmät! Porvarihallitus sahaa heitä linssiin.

ilma kylmenee, ilta pimenee

Jo on syksy koittanut, vaikkei kesää kunnolla ollutkaan. Huomasin eräs päivä, että on jäänyt blogigin päivittämättä koko kesän ajalta. Lohduton syksy ja kunnallisvaalit lähestyvät ja ovat aivan pian täällä. Haluaisinkin kehottaa kaikkia Suomen kansalaisia tekemään lupauksen äänestää vaaleissa.

Minä olen tehnyt myös toisen lupauksen: rupean päivittämään blogiani vähintään kahden viikon välein. Haluan tarttua ajankohtaisiin asioihin säännöllisesti ja suoraan. Suomen yhteiskunta on kovaa kyytiä menossa päin seinää. Epäkohtiin pitää puuttua!

Halusin näin pikaisesti toivottaa kaikille mukavaa syksyn alkua ensimmäistä syksyn kunnollista tekstiäni odotellessa. :)

Minä, minä, minä

Jyväskylän kävelykadulla harhailee melkein joka päivä erilaisten järjestöjen edustajia kansioineen bongaamassa ihmisiä jäsenikseen. Amnestyn, Unicefin ja Luonnonsuojeluliiton edustajat ovat yleisimpiä. Olen huomannut, että Amnestylaisten avausrepliikki on "kiinnostaako ihmisoikeudet?". Itseenikin on muutaman kerran lausetta käytetty.

Tänään satuin kuulemaan lyhyen keskustelun Amnestylaisen ja kahden aikuisen (naisen ja miehen) välillä. Innokas nuori Amnestylainen kysyi reippaasti keski-ikäiseltä pariskunnalta "Oletteko kiinnostuneita ihmisten oikeuksista?" Pariskunnan naispuolinen henkilö kajautti siihen kovaan ääneen ylpeän kuuloisesti: "Kyllä ollaan. Varsinkin omistamme." Minä kuuntelin tuota lausahdusta huuli pyöreänä. Miten joku voi olla niin tökerö, että möläyttää jotain tuollaista?

Kyllä taas tuli sellainen olo, että miten sitä yrittää edistää tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta, kun joukossa on niin itsekkäitä ihmisiä. Toivottavasti tämän viikonlopun liittokokouksessa saamme kaikesta huolimatta uusia ideoita ja ajatuksia maailman parannukseen.

Turhan sunnuntain ajatuksia

Miten voi sataa toukokuun puolessa välissä lunta? Heräsin tänään ja katsoin ulos ikkunasta ja mielialani laski samantien. Tähän aikaan keväästä pitäisi olla aurinkoista ja lämmintä. Ulkoilmasta pitäisi saada nauttia, eikä sen pitäisi masentaa.

Toivon kovasti, että ensi viikonloppuna, liittokokous viikonloppuna, olisi lämmintä ja aurinkoista. Odotan muutenkin kovasti liittokokousta. Pääsee taas tapaamaan tovereita ympäri Suomea, vanhoja ja uusia tuttuja.

Mieltäni on viime aikoina kovasti vaivannut eräs asia. Se, kuinka paljon ihmiset kuluttavat muovia. Nimimerkillä kaupan kassalla työskennellessä näkee, kuinka muovipusseja käytetään aivan liikaa. Pyytäisinkin hyvät ihmiset, ottakaa myös omia kasseja mukaan ruokakauppaa tullessanne, ettei jokaisella ostoksella tarvitse ostaa muovipussia. Ja paperipussitkin on keksitty. Banaaneita ei myöskään tarvitse laittaa pieneen erilliseen pussiin.

Tämän hetken vaalirahoitussotkuihin sen verran kommentoisin, että minusta vaalirahoitukselle pitäisi saada jokin raja. Jokin maksimi summa, mitä enempää kukaan ehdokas ei saa käyttää kampanjaansa. On todella epäreilua, että toisilla on käyttää monia kymmeniä tuhansia euroja kampanjaan ja toisilla vaan muutama tuhat euroa.

Tällaisia ajatuksia nousi esiin tänä toukokuun lumi-räntä-sadesunnuntaina. Tällaisia sunnuntaita voisi kutsua turhiksi sunnuntaiksi, jolloin toivoo, että tulisi jo maanantai. Sunnuntaiksi, jolloin tuntuu, että mikään ei ole hyvin ja valittaa jokaisesta pienestäkin asiasta. Toivottavasti kesä tulisi oikeasti pian, että herätessä voisi olla iloinen kauniista säästä.

Kohti perintöverotonta Nato-Suomea

Vaikka tämän hetken hallitusohjelmassa lukee, ettei Natoon liitytä tällä vaalikaudella, aiheesta käydään tällä hetkellä kovaa keskustelu monella taholla. Luin tänään uutisen siitä, kuinka Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen vaatii hallitusta pysymään hallitusohjelmansa takana. Aloin hieman miettimään tämän hetken ja entisten hallitusten toilailuja.

Jos hallituspuolueen edustaja arvostelee oman porukan touhuja, eikö se jo kerro jotain? Eikö se kerro siitä, ettei asioita ole hoidettu hyvin? Korhosen mukaan hallituksella on ollut vaikeuksia sitoutua omaan ohjelmaansa ja puolustusministeri Jyri Häkämiehen puhe Suomen ja Ruotsin nato-jäsenyyden puolesta on ristiriidassa hallituksen linjan kanssa. Kun kerta on tehty päätös, ettei Natoon ainakaan toistaiseksi liitytä, miksi tällaista Nato-lobbausta harjoitetaan? Kuten Vasemmistoliiton Puheenjohtaja Martti Korhonen toteaa viime perjantaina antamassaan tiedotteessaan: ”Kokoomuksen harjoittama jatkuva Nato-lobbaus kyseenalaistaa Suomen sotilaalliseen liittoutumattomuuteen edelleen perustuvan ulkopoliittisen linjan.”

Sauli Niinistön ehdottama neuvoa-antava Nato-kansanäänestys ihmetyttää minua suuresti. On aika selkeää, että suurin osa suomalaisista on Nato-jäsenyyttä vastaan, niin miksi siitä pitäisi nyt äänestää? Tästä nato-intoilusta ja touhottamisesta kyllä huomaa kuinka vahvasti oikeisto on Suomea Natoon ajamassa. Herää kysymys: miksi oikeisto on enemmistö Suomessa, vaikka Nato-vastaisuus on myös enemmistö? Siinä meille ristiriita mietittävänä.

Toinen suuri kysymys, johon haluaisin ottaa kantaa, on perintö- ja lahjaverotus. Olen taannoin väitellyt kiivaasti erään kokoomusnuoren kanssa perintöverotuksesta ja sen oikeudenmukaisuudesta. Ainut peruste sille, miksei perintöveroa pitäisi maksaa oli se, että ”siitä rahasta on jo kerran maksettu veroa”. Totta, mutta mitä kyseinen perijä on siitä maksanut? -Ei mitään. Sehän olisi ilmaista tuloa ja tuloista maksetaan Suomessa veroa. Siinä hyvinvointivaltion salaisuus.

Porvarihallitus on tehnyt hallitusohjelmaansa päätöksen perintö- ja lahjaveron alentamisesta. Eniten näistä alennuksista hyötyisivät rikkaat. Ja eriarvoisuus kasvaisi taas kohisten. Onneksi kuitenkin ehdotus metsätilojen perintöverohelpotuksesta kaatui. Mutta nyt odottelemme kuinka käy yritysten sukupolvevaihdoksen perintöverohelpotuksen. Joku kysyisi nyt, että miten eriarvoisuus kasvaisi? No, kuinka monet köyhät perivät metsää ja yrityksiä?

Kuten alussa mainitsin, aloin miettimään myös edellisiä hallituksia ja heidän toilailujaan. Tässä vaiheessa on pakko myöntää, ettei kaikki omienkaan tekemät päätökset ole menneet aina ihan putkeen. Minusta paha virhe edellisen hallituksen toimissa oli varallisuusveron poisto. Siinä kohdalla sosialidemokraattien olisi pitäny pitää kiinni arvoistaan, eikä mennä mukaan tuohon oikeistolaiseen päätökseen. Kannatankin varallisuusveron uudelleen käyttöön ottoa. Toivon myös, että kansanedustajillamme olisi rohkeutta myöntää virhe, ja ottaa asia uudelleen esille.

Ajatukseni perintö- ja varallisuusveroista on yritetty tyrmätä sillä, että ”ne ovat niin pieniä osia kokonaisverotuloista, ettei niillä ole merkitystä.” Voisin kuitenkin sanoa, että pienistä paloista syntyy iso kokonaisuus. Jos kaikesta ajatellaan, että tämä on pieni merkityksetön osa, ollaan kohta vielä pahemmassa pulassa hyvinvointipalveluiden ylläpitämisessä. Ja vaikka perintö- ja lahjaveron osuus kokonaisverotuloista on 0,6 %, ei sitä saisi aliarvioida. Kyseessä on ennemminkin periaate- ja arvokysymys.

Ajattele ihmistä, älä hänen piiriään

Viime perjantaina pidetyssä Demarinuorten Keski-Suomen piirin kokouksessa päätimme, että minut laitetaan ehdolle Demarinuorten liittohallitukseen. Olen hyvin iloinen päätöksestä, koska tämä on juuri sopiva haaste minulle. Joidenkin mielestä voi olla hieman huvittavaa, että mainostan ja kampanjoin liittohallitusehdokkuuttani, koska rinnalla pyörii pj ja vpj-kampanjat, mutta minulle se on iso asia. Olisin todella iloinen, jos hallitukseen tulisin valittua. Liittohallitukseen pitää saada uusia ja myös vähän kokemattomampia kasvoja ja minä olen juuri sopivan innokas ja oppimishaluinen tehtävään.

Olen nyt siis kuulunut Demarinuoriin vuoden 2007 alusta, aktiivisesti olen ollut mukana viime syksystä, jolloin lähdin ennakkoluulottomasti ensimmäiseen Demarinuorten tapahtumaani, tulevaisuuden tekijöihin. Koulutus osoittautui aivan loistavaksi, sain uutta intoa, tutustuin fiksuihin ja mukaviin tovereihin ja kyllä siellä myös uusia asioita politiikasta opin.
Olen toiminut aktiivisesti myös paikallisella tasolla. Demarinuorten Keski-Suomen piirin hallituksen jäsenenä sekä Jyväskylän sosialidemokraattisten nuorten ja opiskelijoiden johtokunnan jäsenenä olen toiminut tämän vuoden alusta.

Kun olen nyt melkein vuoden aktiivisesti seuraillut Demarinuorten toimintaa olen havainnut, että piirien välillä on joitain kahnauksia ja turhaa nihkeyttä. Vaikka piiri olisi mikä, samalla puolella me kaikki olemme. Haluaisinkin saada Demarinuorista vielä yhtenäisemmän liiton ja piirien tekemään enemmän yhteistyötä. Tekstini otsikkokin viittaa tähän asiaan, koska mielestäni piirillä ei ole väliä, samaa sakkia kaikki! Piirit ovat vain toimipisteitä, jotta toimiminen olisi helpompaa.

Haluaisin saada myös Demarinuorten toiminnasta avoimempaa, keskustelevampaa ja kaikkien näkökannat huomioon ottavampaa. Rehellisyys liiton sisällä on myös erittäin tärkeä asia.
Meillä on paljon passiivisia jäseniä, jotka pitäisi mielestäni saada aktivoitua. Myös uusien jäsenten saaminen on tärkeää, niinpä tapahtumista pitää tehdä entistä enemmän "matalan kynnyksen" tapahtumia. Uusien jäsenten pitää olla helppo tulla mukaan ja tuntea itsensä tervetulleeksi. Tähän voisin kyllä sanoa, että itse olin todella positiivisesti yllättynyt mahtavasti yhteishengestä Tulevaisuuden tekijät-koulutuksessa ja sen takia tunsin itseni oikein tervetulleeksi mukaan =)

Demarinuorten suosio on tilastojen mukaan ollut viime aikoina aika miinusmerkkistä. Tämä pitää saada muutettua ja Demarinuoret täytyy saada poliittisten nuorisojärjestöjen kärkeen! Julkisuutta ja varsinkin positiivista sellaista tarvitsemme.

Tässä muutamia aatteitani Demarinuorten kehityksestä ja tulevaisuudesta. Nyt joku voisi kysyä, että miten tuo kaikki saadaan toteutettua, kuinka sanat saadaan teoiksi?
No työtähän se vaatii. Meidän pitää vain ruveta kunnolla tekemään töitä asioiden eteen. Kannanottoja, lehtikirjoituksia, perinteisiä katutapahtumia ja erilaisia tempauksia. Piirien välistä yhteistyötä ja halua tehdä tätä. Jaksamista myös keittää sitä kahvia tapahtumiin ja jakaa mainoksia.
Liittomme kuuluu olla turvallinen paikka nuorille kasvaa ja oppia sosialidemokraattina olemista.

Uudistusta?

Kun aloin muutamia vuosia sitten löytämään omat arvoni ja "aatteen paloni rinnastani", kuvittelin ja toivoin politiikan olevan juuri sitä, mitä se ei ole. Se on paljon raadollisempaa, itsekkäämpää ja vähemmän aitoa. Se on kabinettipolitiikkaa, junttapolitiikkaa, juonittelupolitiikkaa. Se on todellisuudessa juuri sitä, mitä sen ei kuuluisi olla. Minun politiikkani on intohimoa, aatteen paloa ja yhdessä parannuksien tekemistä. Tietenkin olen jo kauan sitten tajunnut mitä politiikka käytännössä on. Todellisuus paljastui minulle alta aika yksikön kun tulin tähän touhuun mukaan. Vaikkei politiikasta ikinä saada sellaista, kun joskus olisin toivonut, voitaisiin silti tehdä jotain.

Demokratia tarkoittaa kansanvaltaa. Suomessa on yleinen sananvapaus ja mielipidevapaus, mutta silti mielipiteitämme määrää junttaaminen ja kabineteissa juonittelu. Minusta politiikkaan ja varsinkin puolueeseemme pitäisi saada avointa, arvojemme mukaista, toimintaa. Huolestuttavinta minusta tässä on se, että tällainen puoluekulttuuri on tarttunut jo nuoriinkin. Me, jotka olemme tulevaisuudessa päättämässä asioista sorrumme jo nyt juonitteluun, oman edun tavoitteluun ja demokratian laiminlyöntiin.

Jo pitkään mieltäni on kaivertanut eräs asia. Ryhmäpäätökset äänestyksissä. Mitä ihmettä? Kun tehdään henkilövalintoja, jokaisen pitäisi itse saada tehdä valintansa. Se, että joku sanelee säännöt ja muut vikisevät perässä, on väärin. Monet varmaan ymmärtävät sanomattakin, että viittaan asialla tulevaan liittokokoukseemme. Jos ja kun ryhmäpäätöksiä tehdään, on varmasti aina joukossa niitä, joita päätös ei miellytä. Ei ole reilua, että joutuu ryhmän painostuksesta äänestämään vastoin tahtoaan. Liittomme kesken on paljon ristiriitoja, juonittelua ja jo aiemmin mainitsemaani kabinettipolitiikkaa. Tällaisista epäkohdista on päästävä eroon. Avointa politiikan tekemistä ja omia päätöksiä peliin!

Jos me nuoret emme sortuisi tällaiseen, voisimme jossain vaiheessa saada puolueemmekin politiikasta avoimempaa ja houkuttelevampaa. On niin paljon puhetta uudistumisesta ja uudesta ilmeestä puolueessa. Tätä menoa olemme myös 20 vuoden päästä tilanteessa, jossa juonittelemme kulissien takana ja käymme vain hymyilemässä yleisölle ja hoemme sitä, kuinka pitäisi uudistua. Aina vaan uudistua.