maanantai 30. maaliskuuta 2009

Sokeutta ilmassa...

Eilen ahkerasti pääsykoekirjaa lukiessani rupesi mieleni hieman harhailemaan 1800- ja 1900-luvun vaihteesta nykypäivään. "Matkalla nykyaikaan"-kirja kertoo, että vuosina 1890-1914 palkkataso nousi, mutta nousua tasoitti aikasemmin palkkaan kuuluneiden luontaiseduista luopuminen. Eli tilaston mukaan tilanne parani, mutta käytännössä se ei paranatunut juurikaan. Mitä tästä voisimme siis päätellä? Tilastot ovat jossain määrin sokeita.

Sokeutta on ollut ilmassa myös tämän hetken politiikassa. Vaikka tilastollisesti näyttäisi siltä, että ihmisille jäisi enemmän rahaa käteen veronkevennysten jälkeen, voi asiaa tarkkailla muultakin kannalta. Auttaako veronkevennykset siihen, että niiden ansiosta hyvinvointipalveluita karsitaan? Jos veronkevennysten jälkeen jää vähän enemmän nettopalkkaa käteen, mutta julkisten palveluiden maksut nousevat, onko tilanne kuitenkin loppupeleissä +/-nolla? -On.

En kuitenkaan henkilökohtaisesti vastusta pieni- ja keskituloisten verokevennyksiä, päinvastoin. Mutta jos niitä tehdään, pitäisi niistä olla myös hyötyä. Tällä hetkellä suurituloisten verotusta pitäisi katsastaa uudestaan ja tehdä sinne joitain päivityksiä. Voitaisiin katsastaa uudestaan myös varallisuusveron uudelleen käyttöönottoa ja perintöveroja.

Olen pohtinut jo pitkän aikaa päässäni näin: Jos raha on vähissä(tai mikä tahansa muu asia), niin sieltä otetaan, mistä on ottaa.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

heikko, heikompi, hallitus.

Tässä eduskunnan kyselytuntia kuunnellessani, muodostuu hallituksen kuva päässäni edelleenkin vaan naurettavammaksi ja heikommaksi. Keskustan ryhmäpuheenvuoron pitäjän Susanna Haapojan puheesta löytyi paljon kohtia, jotka osuvat suoraan keskustan omaan nilkkaan. Haapoja kertoi ystävästään "MaijaLiisasta", joka oli suunnitellut lähtevänsä eläkkeelle 63 vuoden ikäisenä. Kuullessaan hallituksen jo perumasta pakkonostoyrityksestä 65 vuoteen, "Maijaliisaa" alkoi sapettamaan hallitus. Ja tämän Haapoja kehtaa vielä möläyttää puheenvuorossaan!

Myös Kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron pitäjä Sampsa Kataja puhui läpiä päähänsä. Hän kehui hallitusta siitä, että se otti vaikean aiheen "AVOIMESTI" esiin. Siis onko avoimuus nykyään sitä, että tehdään salassa joku huono päätös, joka horjuttaa koko kansan luottamusta hyvinvointiyhteiskuntaan ja parlamentarismiin?
Katajan mukaan yhden ikävuoden nousu eläkkeelle siirtymiseen tuottaa valtion kassaan 3 miljardia euroa. Tämä on varmasti totta, mutta kuten SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen kertoi, Eläkkeelle lähtöikä on jo ollut tasaisessa nousussa vuodesta 2005 alkaen.

Ja kaiken tämän kruunaa se, että kaikki Hallituksen edustajat hokevat nyt kuinka heistä on tärkeää tehdä yhteistyötä työnantajien, työntekijöiden ja asiantuntijoiden kanssa. Missä se yhteistyö oli viime viikolla?

Joko ihmiset vihdoin tajuaisivat porvarihallituksen todellisen luonteen?